4. Johjatuusajattelun kehittyminen

Voidaanko ihmistä ylipäätään johtaa? Miten se onnistuu? Mitä johtamisella tavoitellaan ja tuleeko erottaa asioiden ja ihmisten johtaminen? Näitä asioita luennolla annettiin pohdittavaksi.

Mielestämme ihmistä voidaan johtaa. Johdettava ihminen haluaa itse tehdä sen mitä pyydetään, joten johtaminen voisi olla ihmisen motivoimista, jotta hän tekisi sen mitä pyydetään tai sen mitä täytyy tehdä. Ihmisen saa tekemään jotain, mitä toinen haluaa, vaikka ihminen ei itse haluaisi sitä tehdä, mutta se on pakottamista.  Täytyy itse haluta tehdä jotain, ja hyvä johtaminen on sitä, että saadaan ihminen siis tekemään jotain omasta tahdostaan, ei pakotettuna. Johtaminen ei ole käskyttämistä, vaan ohjaamista.

Yrityksissä ja projekteissa, sekä ihan arkipäiväisissä asioissakin ihmiset haluavat jonkun johon luottaa. Ihmiset haluavat, että joku ottaa vastuun ja kertoo mitä tehdä.  Ihmisiä täytyy johtaa, jotta edetään johonkin suuntaan, varsinkin jos esimerkiksi projektia olisi tekemässä useampi kymmenen ihmistä tai enemmän, niin työnjako voi olla hankalaa sopimalla. Se veisi aikaa ja saattaisi aiheuttaa konflikteja. Mutta jos on joku, joka jakaa työt ja jakaa vastuualueet, se nopeuttaa ja auttaa. Ihmiset tarvitsevat sen jonkun, joka sanoo ja ohjaa mitä tehdään. Kaikki eivät halua ottaa vastuuta, joten annetaan vastuu mieluummin jollekin muulle, ja tehdään itse vain työtä ottamatta vastuuta koko organisaatiosta.

Se, että johdetaanko ihmisiä vai asioita erottuu sillä, että asioiden johtamisessa kiinnitetään huomiota yrityksen muiden asioiden hallintaan, esimerkiksi työmenetelmiin ja markkinoiden hallintaan, kun taas ihmisten johtamisella tarkoitetaan yksittäisten ryhmien johtamista sen tavoitteiden ja päämäärien saavuttamiseksi.

Johtaminen sekä johtamiskäytännöt ovat muuttuneet aikojen kuluessa. Luennolla esiteltiin mekanistinen ihmiskäsitys, jossa ihmiset olivat osa ’konetta’ ja heidät oli helppo korvata.  Heidän työnkuvansa oli hyvin kapea, tehtiin vain yhtä asiaa koko aika. Esimerkiksi tehtaissa työskenteleviin ihmisiin rinnastettiin tämä ihmiskäsitys. Johtajat ajattelivat, että he eivät pysty muuhun. Tietysti johtajien sukulaiset saivat parempia työnkuvia, koska heillä oli paremmat geenit ja he olivat valmiimpia parempiin työtehtäviin, esimerkiksi valvomaan muiden työntekoa. Ihmisiä ei koulutettu, vaan ajateltiin että geenit määrittelivät mihin työnkuvaan ihminen olisi kelvollinen.

Ihmisille tämä alkoi loppujen lopuksi olla liian rankkaa ja yksipuolista. Ihmiset alkoivat valittaa huonoista työoloista, he alkoivat sabotoida koneita, kapinoida ja niskuroida. Ajateltiin, että työläiset olivat roskaväkeä ja heidän työntekoaan oli pakko valvoa entistä enemmän. Johtamistyyli muuttui tiukemmaksi, sillä työläisten kuviteltiin kaikkien olevat huonosti käyttäytyviä.

Työntekijät taas puolestaan varmasti ajattelivat, että johtajat olivat itsekeskeisiä ja heitä kiinnosti vain yrityksen tuotto/raha ja he eivät välittäneet työntekijöistään. Riitti, kunhan työt tehtiin, eikä ollut väliä miten huonot työolot olivat.

Byrokratiaa sivuttiin myös hieman. Max Weberillä oli merkitys byrokratialle johtamisajattelussa. Hän tarkoitti, että ihmiset työskentelevät selkeän ohjeistuksen alaisena. Ihmisten valta perustuu heidän ammattitaitoonsa ja asemaan, se ei ole perityvät ominaisuus/henkilökohtainen ominaisuus.

Suosimista ei pitäisi olla, sillä päätökset tehdään sääntöjen perusteella. Säännöt voivat kuitenkin lannistaa työntekijöiden oma-aloitteisuutta.